Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särö 1/2006
 
 
Google-runo: yllätyksen mahdollisuus
 
 
Google on internetin suosituin ja maailman toiseksi suosituin hakukone. Samalla tavalla kuin jätämme jälkiä sisällemme ja omaan ympäristöömme, meistä jää muistoja ja jälkiä verkkoon. Minun on vaikea erottaa nettiä ja Googlea toisistaan. Vaikka Googlen menestys perustuu sen kykyyn esittää ymmärrettävästi hakusanoja vastaavia hakutuloksia, on sillä myös hämärämpi tai monimielisempi, runollinen puolensa.

Kun klikkaan auki Leevi Lehdon runogeneraattorin, olen yleensä jonkinlaisessa umpikujassa. Tuntuu kuin ajatus linkoaisi jotain vanhaa ohjelmaa ilman yhtään inspiraation singahdusta. Päällisin puolin generaattori toimii kuin Google, mutta se hakee runoja, leikkaa verkon muistijäljet yllättäviksi havainnoiksi. Sorrun helppoon ja kirjoitan hakusanaksi "runo", klikkaan hakua ja huomaan saapuneeni kovin yllättävää reittiä.

"Rytmistä / metsistä ja tuntureista se alkaa Tämä /..."

Leevi Lehto, miten runogeneraattori "Get a Google Poem!" toimii?

Käyttäjä antaa hakutekstin ihan kuin käyttäisi Googlea. Tämän jälkeen generaattori, "näkymättömissä", hakee parikymmentä tätä vastaavaa Google-hakusivua, poistaa niistä "turhan" eli otsikot, luokitukset, nettiosoitteet yms. niin että jäljelle jäävät periaatteessa vain hakuihin sisältyvät lainaukset löydetyiltä nettisivuilta. Tästä tekstimassasta generaattori sitten työstää "runon", jonka käyttäjä saa "hakutuloksena" eteensä. Runon otsikkona on käytetty hakuteksti.

Generaattorin perusversiossa runo on melko suora poiminto tuosta hakumateriaalista - generaattori vaihtaa riviä aina kun tulee hakutekstiin sisältyvä sana.

Mitä ovat eri mallit tai kaavat?

Näissä pyrin tekemään lopputuloksesta "runollisemman". Pattern-osiossa on tällä hetkellä tarjolla seitsemän kaavaa: sonetti, villanelle, parisäeruno (Couplets), pantum, sestina, New Sentence ja kollaasi. Näissä generaattori mukailee runouden historiasta tunnettuja runomuotoja.

Esimerkiksi "New Sentence" viittaa amerikkalaisessa language-runoudessa harrastettuun tapaan kirjoittaa proosamuotoista runoa, jossa lauseet eivät kuitenkaan kuljeta mitään tunnistettavaa juonta. Oikeastaan meillä viime vuosina muotiin tullut proosaruno - Rimminen, Salmela - on aika lähellä tätä. Kun Googlen tekstimassasta ei kuitenkaan tahdo löytyä valmiita lauseita, generaattorin "New Sentence" -runot ovat yleensä epäonnistuneita sellaisia. Ironia ei tässä ole ihan tahatonta...

Siitä miten runogeneraattoreita pitäisi hyödyntää, on keskusteltu aika paljon. Millaisia käyttötapoja on tullut vastaan?

Pragmaatikot ja puristit

Jakaisin käyttäjät kahteen pääryhmään, joita voisi kutsua pragmaatikoiksi ja puristeiksi. Pragmaatikot käyttävät generaattoria herätteiden saamiseksi omaan runoiluunsa, tekevät saamastaan tekstistä jotakin muuta, "auttavat" siihen mahdollisesti sisältyviä merkityksiä esiin pienemmillä tai suuremmilla muutoksilla.

Puristeja taas viehättää mahdollisuus, että aivoton kone onnistuisi saamaan aikaan jotain yllättävää tai hienoa. He eivät koskaan korjaa hakutulosta, mutta tekevät haun toisensa perään ja muuntelevat hakutekstiä saadakseen tulokseen lisää potkua. Kun se vihdoin tuntuu hipovan täydellisyyttä, he kopioivat sen talteen, mutta toivo yhä paremmasta (tai hullummasta) runosta panee yhä jatkamaan. Moni onkin tunnustanut jääneensä koukkuun.

Kuka tai mikä googlerunossa puhuu?

Voisi myös kysyä, kuka missä tahansa runossa puhuu. Tämä on ehkä se kysymys, jonka vuoksi generaattorin alkuaan väsäsin. Runoilija vai kieli? Yksilöllinen sielunmaisema vai valmiit, kaavamaiset muodot sen ilmaisemiseksi? [On] kiinnostavaa, että mikään runous ei tule toimeen ilman kaavoja.

Yhtäältä voi ajatella, että googlerunossa puhuu jonkinlainen "kollektiivinen alitajunta". Internet kaikkineen on merkinnyt eräänlaista kulttuurimme altistumista omalle tietoisuudelleen: vrt. nettipornon valtameret, chatit... Runous on aina ollut kiinnostunut erilaisten alistettujen ja vaiettujen kielien ja puheenparsien tuomisesta "hyväksytyn" kielen alueelle: tässä mielessä rinnastan googlerunouden ja eräät vastaavat ilmiöt mielelläni Wordsworthin ja Coleridgen kuuluisaan Lyrical Ballads -teokseen vuodelta 1798, jossa "kansan" kielen käyttö oli keskeistä. Haen esimerkin englanninkielisestä runoudesta koska Aleksis Kiven mainitseminen tässä yhteydessä voisi tuntua rienaavalta.

Varsinkin puristien googlerunoissa on toisaalta usein yllättävä tunnustuksellinen momentti. Kone tavallaan antaa "luvan" mm. alatyylisen, arveluttavan tms. sanaston käyttöön hakutekstissä - kun sitten julkaiset tuloksen, vaikkakin näköjään sen "runollisten" ansioiden perusteella, myönnät kuitenkin itse valinneesi hakutekstin. Muutoinkin näkisin, että nimenomaan puristien käytössä generaattori - paradoksaalisesti - tulee lähimmäs perinteistä itseilmaisua. Kun valitset yhden sadoista tuloksista, vastaat toki itse valinnastasi. Minusta ero runoilijankammion hämärässä muka "itse" keksittyyn "uuteen" ilmaisuun (ja "vastuuseen" siitä) ei tässä ole suuren suuri - jos ajatellaan, että kieli kuitenkin aina on perimmältään sosiaalinen instituutio...

Hämärä ja monimielinen kone

Pitäisikö lisätä, että jos googlerunous on rienaavaa, niin kuin se ainakin joidenkin mielestä on, sen pilkka osuu myös ainakin tiettyyn osaan ns. avantgradistista tai kokeellista runoutta - siihen, jossa runoilijaa pidetään sitä syvällisempänä, mitä hämärämmin, sekavammin ja monimielisemmin hän kirjoittaa. En vastusta hämäryyttä ja monimielisyyttä (päinvastoin!), haluan vain sanoa, että konekin pystyy sellaiseen!

Miten tietotekniikan kehitys on mielestäsi vaikuttanut runouteen ja sen mahdollisuuksiin?

Kumouksen kaava

Kyllä se on vaikuttanut paljon. Käynnissä olevan kumouksen kaava voisi olla yksinkertaisesti Ctrl-C+Ctrl-V: kopipeistauksen osuus "kirjoittamisessa" kasvaa, mutta ymmärrämmekö vielä kunnolla peistauksen poetiikkaa. Uskon että se tulee olemaan keskeinen runouden lähitulevassa kehityksessä. En mielelläni ennakoi sitä liikaa - riittäisiköhän tässä viitata Janne Nummelan tuoreeseen kokoelmaan Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli, jota sain Nihil Interitin ja Kirja kerrallaan kustantamon poEsia-sarjan puitteissa olla mukana tuomassa julkisuuteen. Jannen runot ovat ehkä 80-90-prosenttisesti googlattuja - ja hän asettuu mielestäni kiinnostavasti pragmaatikkojen ja puristien välimaastoon. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, hän muokkaa tekstejään hillittömästi ja loputtomasti - mutta koko ajan uusia hakuja hyödyntäen. Tuloksena on "moneuden siirtyminen toiseen moneuteen", kuten Gilles Deleuzea lainaten kokoelman takakannessa sanomme. Minulle tässä on sanottuna jotakin siitä, mistä runoudessa aina on ollut kysymys. Uskon, että tietotekniikka on moninkertaistanut ja jatkuvasti moninkertaistaa runouden mahdollisuuksia.

Tommi Nuopponen: american excrement pound iliad

Compiled 6/28/2005 12/29/1899 10:56:33 PM GMT

Pound\\\'s Cantos: "A Memorial to Archivists and
ziek, - But as for me, I ate more than a pound

and Ennui Martha Banta, 1 Ezra Pound\\\'s Cantos
ziek, - But as for me, I ate more than a po

Martha Banta, 1 Ezra Pound\\\'s Cantos: "A Memorial
idles idled idler idols idyll igloo ileac ileal

and Librarians" Michael O\\\'Driscoll, 173 - Read
iguazu ike ikon ilama ileum ilex iliac iliad

Joyce, Pound, and Williams commanded the smallest
excrement of these three paths, This letter must

and Williams commanded the smallest of audiences
ilium ilk -I used three different mixtures

Pound\\\'s Cantos: "A Memorial to Archivists and
ziek, - But as for me, I ate more than a pound

- devoir regiment régiment rain pleuvoir Iliad
sit among their weeds and excrement, scratching

Leevi Lehto: "[Nuopposen runo] on hyvä esimerkki siitä, millaiseen lähes-nonsensiseen laulullisuuteen generaattori joskus yltää ("idles idled idler idols idyll igloo ileac ileal (...) iguazu ike ikon ilama ileum ilex iliac iliad") - ja näin kuvailemastani "puristisesta" käyttötavasta. Ja siinä on myös tunnustuksellis-kantaaottava elementti: mitä meidän olisi ajateltava "tekijästä", joka yhdistää sanan "excrement" ("uloste") Homeroksen Iliakseen, jota hän samaan aikaan kääntää? Entä ulosteelle annettu lisämääre: american...? Kuten hyvässä runoudessa aina, tässäkin sanotaan vähin keinoin paljon..."

Netti julkaisukanavana

Leevi Lehdon ylläpitämään Google Poem -antologiaan on tullut tekstejä monilla eri kielillä - suomen ja englannin ohella mm. islanniksi, espanjaksi, portugaliksi ja ranskaksi. Runot on julkaistu kirjoittajan omassa verkkopäiväkirjassa, blogissa. Sivusto leevilehto.net kerää nykyisin runsaat 5000-7000 käyntiä ja noin 20000 sivulatausta kuukaudessa. Käyttäjiä on viimeksi kuluneiden 10 kuukauden aikana ollut yli 120 eri maasta.

Runo ja netti ovatkin löytäneet toisensa. Mielenkiintoista luettavaa löytyy etenkin runous- ja kirjallisuusblogeista, joiden määrä kasvaa tasaisesti. Blogeista onkin tullut julkaisukanava muiden rinnalla. Lehdon lisäksi suomalaisista runoilijoista blogaavat mm. Hannu Helin, Miia Toivio, Pauliina Haasjoki, Teemu Manninen ja Karri Kokko. leevilehto.net-sivusto sisältää linkit lähes kaikkiin suomalaisiin runousblogeihin.
 
 
Mikael Brygger