Syksyn kauheankaunis luomispuuska jatkuu vielä, mutta tiettyjä perinteitä pitää kunnioittaa. Minulle joulukuu on hengellistymisen ja lukemisen kuukausi, jolloin on hyvä palata ajassa (ajasta) taaksepäin. Tähän päivään. Kaivoin äsken kirjahyllyn tyhjäksi perinteisestä joululukemisesta. Ja kunhan Puiden lohtu ja vähän Celania ja Saarikoskea tulee luettua, valahdan Homeroksen, Hesiodoksen, Vergiliuksen, Ovidiuksen ja kumppaneiden avaamalle myyttien tielle, jonka päätepysäkki tulee vasta kun ajanlasku alkaa. Niin mitä silloin tapahtuikaan että vuodeksi tuli nolla? En tiedä, ei ole teeveetä. Löysin kesällä divarista Edwin Linkomiehen teoksen Homeros vuodelta -48. Maksoin itseni kipeäksi mutta paranin nopeasti.