Palaan metsältä juuri ajoissa: Istun pimeässä, kaiuttomassa tilassa sidottuna
rullatuoliin. Seitsemän päivää sitten minulle tarjottiin tuomisistani valmistettu
ateria ja viisitoista sekuntia aikaa, minkä käytin eksyttääkseni mieleeni tulleita
säveliä. Silmäni unohdin luullakseni sinne missä suljin ne.