Olohuoneessani naarashirvi
nurkkaan painautuneena
kuiskaustani peläten,
ja parhaaseen katseluaikaan!
Sytytin sille kynttilän
yötaivaan merkiksi.
Se vaipui uneen.
 
Keittiössäni susilapsi
opettelee pöytätavoille,
nuolee haavojaan
terien painuessa
yhä syvemmälle.
Sammutan valot.
 
Uunissani mies
katselee minua ja ihmettelee:
Eikö näiden uhrimenojen
pitänyt olla mahdottomia,
eikö taikojen kuolleita?
Paistuu tasaisella lämmöllä.
 
Sängyssäni nainen
vastustamattomasti raukeana,
etsii unohdusta peiton
avaruudesta,
herätessään säikähtää jotain!
Metallista poltetta ranteissaan?
Kättäni vyötäröllään?
 
Ah niin kuuma, tulen kypsänä,
makea menotapa.
Lautasella miehen pää, pääruoka
valittaa ääneti kohtaloaan
kesken maljapuheen.
 
 
 
(vanha runo, jouluista uudelleenlämmittelyä)