Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särö 3-4/2006
 
 
Neonkylttejä ja 24-h-kahviloita
johdatus internetin kirjallisille teille
 
 
Johtavatko kirjallisuuden tiet yhä selvemmin internetiin? Esimerkiksi Googleen, verkon Roomaan, on yhteistyössä kirjastojen ja kustantajien kanssa kannettu kannesta kanteen lukemattomia kirjoja. Pelkästään Wikipediasta löytyy tuhansia kirjallisuusaiheisia artikkeleita.

Internetin kirjallinen todellisuus ei rajoitu vain vanhan kopiointiin. Tämä "passiivinen pinta" ei riittäisi tekemään verkosta kiinnostavaa paikkaa, ainakaan perinteisen julkaisun ylivertaista käyttöliittymää vasten. Siitä huolimatta netistä on tulossa yhä monipuolisempi työkalu ja yhteydenpitoväline kirjallisuuden ystäville ja kirjailijoille ympäri maailmaa.

Kirjallisia risteyksiä

Informatiivisten ja heikosti päivittyvien sivustojen rinnalle ovat tulleet elävää keskustelua sisältävät blogit, foorumit ja verkkolehdet. Suomessa on ainakin parikymmentä mukavan laadukasta kirjallisuus- ja runo(us)blogia, jotka päivittyvät säännöllisesti. Kaikki eivät kuitenkaan laajemmin esittele tekijöidensä omaa tuotantoa.

Runonälän yllättäessä voi ennen kirjakauppaa pistäytyä vaikka Pauliina Haasjoen, Hannu Helinin, Jukka-Pekka Kervisen, Karri Kokon, Leevi Lehdon, Teemu Mannisen, Outi-Illuusia Parviaisen, Ville-Juhani Sutisen ja Juhana Vähäsen sivuilla.

Erittäin hyvin netti näyttäisi sopivan kokeellisen ja poikkitaiteellisen runouden alustaksi. Joitain asioita ei voi edes paperilla esittää. Marko Niemi käyttää Nurotus-blogissaan julkaistavissa runoissa eri tavoin yhdistyvää tekstiä, kuvaa ja ääntä. Usein teokset sisältävät tietokonepelimäistä vuorovaikutteisuutta tai ne ovat syntyneet useamman tekijän yhteistyönä.

Niemen sivuilta voi myös ladata hänen esikoisteoksensa nurousopin. Kirjan on julkaissut Jukka-Pekka Kervisen Ankkuri-kustantamo, ja se on saatavilla sekä sähköisessä muodossa että kansien välissä print-on-demand-kirjana. Digitaalisuuteen perustuva POD-tekniikka tarkoittaa sitä, että julkaisua painetaan tilatun määrän mukaan. Tällainen painomuoto soveltuu erityisen hyvin vähälevikkiselle runoudelle.

Vastaavalla tavalla julkaistaan myös Kirja kerrallaan -kustantamon ja Runoyhdistys Nihil Interitin laadukasta poEsia-sarjaa, jossa viimeisimpinä on julkaistu Charles Bernsteinin käännösrunoja ja -esseitä sisältävä Runouden puolustus, sekä Jyrki Pellisen Katkaistut haulikot. Sarjan teokset ovat saatavilla sekä sähköisessä että paperisessa muodossa.

Omia polkuja ja yhteistyötä

Viime lokakuussa oma blogini Valkoinen piste, pilkku täytti vuoden. Ensimmäisenä vuonna nettiin päätyi 150-200 runoa ja luonnosta. Toiset valmiimpia kuin toiset, jotkut kokeellisia ja käsitteellisiä, jotkut perinteisempiä. Huomasin nopeatempoisen blogimaailman hyväksi tavaksi säilyttää vire ja kirjoitustahti, sekä osallistua käynnissä olevaan keskusteluun. Aivan toista kuin tyytyä käymään kerran kuukaudessa kurssilla. Myös kirjoittajakoulutuksessa voisi enemmän kiinnittää huomiota näihin julkaisemisen uusiin mahdollisuuksiin.

Aktiiviset ihmiset ja internetin luonne mahdollistavat uusien asioiden syntymisen yhteistyön ja yhteisöjen kautta, vastakkaisena perinteiselle käsitykselle runottarensa kanssa kammioon sulkeutuneesta sanaseposta tai -sepottaresta.

Esimerkiksi kansainvälisyydestä ja yhteistyöstä sopii hyvin yhdysvaltalaisen Electronic Poetry Centerin valmisteilla oleva pohjoismainen portaali, jota toimittaa verkkorunouden pitkäaikainen vaikuttaja Leevi Lehto. Kahden runoilijan välistä, selkeään kokonaisuuteen tähtäävää yhteistyötä voi seurata Neuhickyr-blogissa, jossa Hannu Helin ja Ville-Juhani Sutinen käyvät dialogia sumeudesta ja monimerkityksellisyydestä. Verkossa siis kaikkialla nämä asiat ovat samalla tukehduttavasti ja uutta luovina läsnä.


Mikael Brygger
 
  
(
palaa)