7.
 
maa syvempi kuin voi ymmärtää,
kun katosit lantiooni iskit rajut siipesi
 
syvien juurten hedelmistä puristin toisen,
kaukaa maailman maustehyllyt pippuri- ja suolamyllyt
 
maku jota ei huuliltani saa, silmistäni pois polta,
sipulisuikaleet kihisevät, sormista valuu oliiviöljyä
 
 
 
8.
 
sinä yönä ymmärsimme tulen olemuksen,
istuimme keittiön pöydällä, poltimme keskeneräisiä runoja,
kaadoimme viiniä ja puhalsimme ilmaan rakkauden muodot
synnytimme kaiken savun herkkään pintaan
 
 
 
9.

vielä on pimeää ja
tyhjää kello lyö
rakkaani kuu kasvoillaan,
kynsillään suo
kauniit arvet,
ambrosiaiset tassunsa
vatsapohjia kiiveten kuin viini
 
  
 
10.
 
korvannipukoiden, kaulojen ja hartioiden
myöhäiskeväinen maisema
 
paljaalla taivaalla
välkehtien kelluu helmi
kuin vieras planeetta,

vierellään kuu kiertää
 
 
 
11.
 
neljä kättä joilla kirjoittaa
hieroglyfejä
aigissilmä: pois katson
ja näen
huulesi, kuin peili
näen sinut ja sinun
kuvasikin, on sinun kuvasi
aurinko joka merkityksessään
  
 
 
12.

tuli joka palaa
savu joka salaa
 
hiili joka
sananvarjo
     valon kukkia
tuli joka palaa
 
 
Kaksi tai kolme vuotta vanhoja runoja. 2 / 2