Haukat matkaavat juopuneina keskipäivän auringonlaskuun.
Puiden suhina laaksossa kivettyy viimeiseen säteeseen,
    Pimeä.
Korkealla teiden yllä, karttakirjaston tuhannes askelma,
taivaan tanssilintu, nuoli siivessään,
tipahtaa siipiensä kaaokseen kerittynä myttynä,
    viimeinen liike on pyörre,
    viimeinen sana on kaipaus & kaipuun kaipuu.
    Viimeinen ja ensimmäinen.
 
Maa joka roikkuu sadoista temppeleistä,
perustat valettuina äidin ja tyttären rakkaudelle: tytär sylissään,
    maan kohtalo & lahjat
    heidän välissään.
 
 
 
(2. versio, vanhan tekstin uudelleen lämmittelyä)